Koirankarvoilla sisustamista!

vain koiranomistajat voivat ymmärtää tämän. Karvoja joka paikassa, mutta mitä jos niillä voisi tehdä jotain järkevää? Tai edes puolijärkevää. Lähdin jalostamaan ideaa huovutusinnostuksissani ja tässä ohje karvapallon tekoon, olkaapa hyvä!
1. Harjaa koira. Ps. Koira ei kärsinyt tässä mitenkään. ;)

2. Kerää karvat ja kaada tiskiainetta päälle. 

3. Puristele tiskiaine karvatuppoon.

4. Lisää kuumaa vettä vähän.

5. Ala pyörittelemään palloa varovaisesti käsien välissä ja kastele välillä lämpimällä vedellä.

6. Huuhtele ja kuivaa!

Kentucky Stick Chair -ihan itse tehtynä

Heippa vain!

Katselin, että edellinen kirjoitukseni oli neljän vuoden takaa, joten ehkä olisi aika kirjoittaa tännekin jotain. Nyt sain kerrankin aihetta, sillä ihailemani tuolimallista oli tullut selkokieliset ohjeet eräälle blogisivustolle: http://www.hkuirinlahti.net/idealaari/ohjeet.php?kategoria=3&kasityo=43
Tämä linkki on kiertänyt kyllä kaikki tee-se-itse -ryhmät, mutta halusin silti tämän mainita, sillä mitat on suoraan tuolta. Kasausohje on suora kopio Ecofurnin nettisivulta löytyvästä kuvasta. Alkuperäinen tuoli on pienen tutkiskelun tuloksena Amerikkalainen jonkin sortin perinnetuoli, Kentucky Stick Chair. Ja se kuuluisin tehdä kakkosnelosesta sahaamalla. Melko homma, joten valkis rima kuulosti meikäläisen korvaan paljon paremmalta vaihtikselta... 😀

Projekti oli mukava, vaikka täytynee todeta, että ymmärrän käsitöiden korkean hinnan. Kotiverstaan työkalu-, tai lähinnä hiomakonevalikoima oli rajallinen, joten aikaa sai investoida kyllä. Haitanneeko tuo, suurin osa oli kesäloman aikana tehtyä kuitenkin.

No, kaikki lähti siitä, että suunnattiin puutavarakaupoille peräkärryn kanssa. Yritettiin laskea, että paljonko puutavaraa menisi, Jussi sanoi, että ottana 24 kpl näitä 2x45 mm rimoja kyytiin. Selvä. Näin tehtiin. Summa oli jotain viidenkympin luokkaa. Tässä kohtaa kelasin, että kahteen tuoliin menee aika paljon rimoja...

Kotiin päästyäni olin kirjoittanut tarvittavien kappaleiden pituudet ja kappalemäärät pahville, jota käytin tukkimiehenkirjanpitotyyliin. Merkkasin kaikki tarvittavat ja rimoja menikin vain viisi. 🤔 tein tuplatsekkauksen ja olin oikeassa. Eli me oltiin vahingossa ostettu tarvikkeet melkein 5 tuoliin. Hupsis!

Ei se mitään, tehdään nyt kaksi alkuun. Tein samat mittausmerkinnät toista tuolia varten kopioimalla rimojen mittamerkinnät. Suosittelen aloittamaan pisimmistä kappaleista ja aika siirtymään lyhyempiin kappaleisiin. Montaakaan hukkasenttiä ei jäänyt, mikä toki ilahdutti. Pikkusuositus, että kannattaa kappaleisiin merkata lyijykynällä niiden pituudet. Helpottaa huomattavasti monessakin eri vaiheessa.

Tämän jälkeen sahasin kappaleet pöytäsirkkelillä ja aloitin hiomisen. Hiominen olikin melko homma, mutta se kannatti tehdä kunnolla. Viritettiin, jopa hiomakone pöytään ylöalaisin kiinni helpottamaan hiontaa... 😂

Seuraavaksi porasin reiät. Tein ensimmäiseen tuoliin pienen mittavirheen, sillä epähuomiossa katsoin yhden mitan alkavan päästä, vaikka mitta olikin reikien välinen mitta. Tässä siis tuli noin parin sentin moku. Elämä on.

Seuraavaksi trassiöljyllä pari-kolme kerrosta pintaan ja kuivumisaika päälle. Tuolit olivat kasaamista vaille readyt. Aloitin toisesta ja pujottelin naruja ohjetta katsellen. Sain tuolin kasattua ja ylpeänä avasin sitä ensimmäistä koeistumista varten. Ei aukea kokonaan. Mitähittoo? No, J huomasi pienen virheen pujottelussa ja minä toisen. Eikun purkamaan koko tuoli ja niinsanottu UM (Urho-Matti, uusiks män). Paremmalla onnella sain tuolin kasaan ja se näyttää ja tuntuu kyllä siltä, miltä pitääkin.
I did it!

Chili is hot

Orkideat on kaikki nykyisin sh:ssa ja osa on täällä töissäkin. Menetin kesällä keikit ja jotku sairaalan asukit, mutta se on elämää se. Nyt mulla on ystävänpäivänä saatu perhonen kukassa ja muut kaiketi voi suht ok:sti.

Mutta asiaan: chilit. Nam. Menetin täysin sydämeni niille viime keväänä. Kylvin siemenestä erilaisia lajikkeita ja satoakin hydrossa tuli jonkin verran. Nyt niitä on talvisäilössä keinovalojen alla vaikka kuika. En ole saanut aikaan lisätä valaistusta, mutta josko se tästä. 

Yksi sadonkorjuuerä.

Mata Frade ja taustalla perhonen.

Ehkä tämä blogi keskittyykin siis chileihin jatkossa, jos vaan jaksan kirjoitella. Seuraavaksi varmaan kylvän enemmän c.baccatumeja sekä kokeilen c.pubecsenseja (Rocotoja). Vähän olen lajikkeita alustavasti katsellut. :) vielä ei kuitenkaan ole aika kaivaa taimilaatikoita esiin. Joulukuun tienoilla sitten! Ehkäpä lisävalaistuskin on siihen mennessä ratkennut ja muutama "ylimääräinen" chilikasvi päätynyt kompostiin. Yksi fire flame on harmikseni taistelemassa hengestään, kun näköjään hieman pääsi mädättämään juuriaan. No, semmoista tämä välistä tuppaa olemaan! Ei voi mitään.

Ystävänpäivä ja uusien re-potting

Eilen oli ystävänpäivä ja päätinpä käydä Plantsussa kurkkaamassa orkideatarjoukset. Abban soidessa (take a chance on me) tartuin tilaisuuteen ja ostin pienikukkaisen upean perhosen ja siihen sopivan tyylikkään valkoisen (hieman korkeamallisemman) suojaruukun. Vein samanlaisen kombon siskoni äidille yllärinä tuliaiseksi ja kovasti ilahtui. Jopa 6v siskokin tiesi, että kyseessä on orkidea. <3

Kun mun ihanin mies tuli kotiin, oli sillä mulle ehkä paras ystävänpäiväkukka tuliaisena: orkidea! (Phale) <3 ei oo totta! Vähänkö on muuten upea! Isokukkainen ja -lehtinen, kaksivanainen, valkopohjaiset kukat tummanvioleteilla laikuilla! Aivan törkyhieno. Tusen tack älskling! <3 Johan tuli sydämiä. No, eikai se niiku haittaa... 

No, asiaan. Koska uusien kukkien juuriston kuntoa ei täydellisesti näe, päätin ottaa kukat purkeistaan ja vähän shokittaa niitä. Istutuskaarna oli kyllä melkoisen tiivistä ja paikoitellen maatunutta, joten oli oikein paikallaan uudelleenpurkittaa ne. Jaisomman komeuden juurelta löytyi tämä mysteerinen turveruukku, joista kaikki varoittelevat! Eli siis juuriston mädättäjä ja orkidean tappaja. Murr! No, eikun poistoon vaan ja uutta ja isorakeista kaarnaa tilalle. Otin molemmista ruukuista kyllä isoimmat ja käyttökelpoisimmat kaarnat myös käyttöön. Toivotaan, että näillä mennään pitkälle.

Tässä vielä kuvia istutusprojektista.

Turveruukku palasina turpeineen.

Isompi kauneus ämpärissä istutukseen menossa.

Pienempi oli kastelun tarpeessa, joten se pääsi leväuute-ravinneliuoskylpyyn heti istutuksen jälkeen.

Molemmat istutettuina ja toivottavasti tyytyväisinä. :)

Kevättä lasilaatikossa?

Heips!

Koska orkideat kasvaa aika hitaasti, on tämän blogin päivittely myös vähän tämmöstä tuurijuopon hommaa. Nyt kuitenkin ajattelin kirjoittaa päivityksen, sillä siihen on aihetta. Ystävänpäivä, kevät tulee (ainakin fiiliksiin) ja lumetkin ehkä mahdollisesti sulavat. Mun orkideasairaala on tainnut saada viestin perille, koska kaikki kolme asukia ovat pukanneet jokainen uuden lehden lehtihangasta! JA: se pinkki surkeimmassa kuosissa oleva on kasvattanut kahta keikiä! Saas nähdä, riittääkö emokasvin voimat saamaan ne riittävän kokoisiksi. Yksi kellertävä orkidea, joka oli semihydrokokeilussa on nyt saanut pari juurentynkää pukattua kitusistaan ja viihtynee hyvin. :D Pieni erävoitto minä vs. talvi, 3-1. Menetin vain yhden orkidean (se oli se, jonka kasvupiste mätäni mun mokasta muovipussituksessa).

Otin kuvia, mutta koska kukkavalot on niin violetit, on nää aika karmeen sävyisiä. Noista kuitenkin näkee aivan hyvin, että kasvit elpyvät! Ei tietenkään pidä nuolaista ennenkuin tipahtaa, ettei yhtäkkiä iske joku ylivalotautipalaminen… Mulla on tuolla sammalpurkki, ihan vaan kosteuden ylläpitämiseksi. Tiedän, että valot on liian lähellä ja lehdet punertavat, mutta koska noi kasvit näköjään jatkaa kasvua, en uskalla niitä lamppuja kauheesti siirrellä. Jos siirtäisin lamppuja, lämpötila laskisi tuolla laatikossa, enkä tiedä oisko sekään hyvästä. Oon muuten lisännyt sumutepulloon leväuutetta hieman ja en tiedä, toimiiko se kaikkien olosuhteiden kanssa yhteen noin hyvin, kun on alkanut kasvua tapahtuun?! Toki kevät tekee tehtävänsä sekin. Keikipastea laitoin myös noille keikeille, josko se saisi noita kasvattamaan juuriaan nopeammin? En uskalla mitään rahkasammalia alkaa viritteleen noille keikeille, kun olen lukenut, että keikit voivat kuolla siihen (= mädäntyy liiasta kosteudesta). Eli nyt vaan annetaan ajan kulua hieman lisää.

Tässä kuvat:

Tässä se kesällä ostettu isoin ja upein perhonen, joka on viettänyt hiljaiseloa sitten kukinnan. Uusi lehti! <3

Ylempänä se yksijuurinen surkimus, jolla kaksi keikiä kukkavanassaan. Alempana semihydrokokeilusta toipuva onnetonjuurinen. Tarkkasilmäiset näkevät pienen vihertävän juurenalun myös (uuden lehden lisäksi). Tällä samaisella alemmalla kukalla on myös tuossa alapuolella uusi juurentulokas, josta en kuvaa saanut.

Tässä se keikillinen puskee uutta lehteä. Vanhat lehdet ovat vähän pehmeitä, liekö toinen ei oikein saa riittävästi kosteutta imettyä yhdellä onnettomalla juurellaan. Kovasti uskon silti tähän yksilöön! <3

Keikit ja alapuolella sammalpurkki kosteutta levittämään. Keikien juurilla keikitahnaa. 

Semi-hydro ja talvi

Huolimatta siirä, että vaihdoin yhdelle keltaiselle phalelle isorakeisemman lecan, ei mun kantti kestänyt sitä siihen jättää. Vaikka kaikki sanovat, että vanhat juuret mätänee ja uudet kasvavat kosteuteen tottuneina yms yms. Oli pakko vaan siirtää sekin juurihoitoon ja sammaleeseen. Koska juuret tällä menetelmällä näköjään kasvavat ja tottuvat kosteaan, saatan tehdä siirron takaisin s/h:n myöhemmin keväällä. Tai kesällä. Tiedä häntä. Tartteisin sitä kunnollista hydrosoraa, jonka pH on valmiiksi stabiloitu ja raekoko isompaa, että ilmakin kiertäis paremmin. 

Mua kiehtoo ajatus sh:sta, mutta mun nykyiset kasvit ei kyllä ole siinä jamassa, että kandeis siirtää. :/ yksi ja ainut tervejuurinen on nyt niin hyvinvoiva (kop-kop-kop), että siihen en kajoa. Toivottavasti en myöhemmin kadu sitäkin, että siirsin sen saamaan lämpöä ja kosteutta ja pois ikkunalta roikkumasta. Meillä on ilma niin kuivaa puulämmityksen takia, että järkeilin sen tykkäävän lämmöstä ja kosteudesta. Ilmastin sen purkkia hieman saksilla, ettei vaan vahingossakaan mätäne juuret. 

Tässä kuva keltaisesta, joka oli sh:ssa vajaa pari kk(?): 

Uusi yritys sammaleeseen

Harmi, että nyt ei rahkista saa mistään ja mun varannot on hyvin minimalistiset. Yritän saada nuo vähät kasvamaan, jotta saisin tällekin hieman edes. Ens talveksi pakko laittaa rypälerasiaan sammalkasvattamo :P

Kuvapostaus

Päätinpä sörkkiä potilaita jälleen. Halusin ottaa kuvat siitä yhdestä juurenpätkästä. Tässä ennen ja trimmauksen jälkeen: 

Yritin poistaa maatuneet osat, jotta kasvi ei mätänisi enempää. Kaadoin ylimääräiset vedet pois sammaleelta ja sammaleen kuntokin on vähintään kyseenalainen. :/ katsotaan, mitä käy kosteammassa, valoisammassa ja lämpöisemmässä ilmastossa. Olin suorastaan yllättynyt, miten upeasti tuo yksi juuri on kehittynyt! Pari muutakin potentiaalista kyhmyä tuossa näkyi, joten nyt sormet ja varpaat ristiin!

Otin myös kuvia kokonaisuudesta: 

Hämää jotenkin, sillä tuo vasen nurkka ei ole kyllä mitenkään pimeä. Seuraava kysymysmerkki onkin, että onko tuolla jo liikaa valoa!?! Lämpömittari pitäisi tuonne kyllä laittaa, että vähän näkisi osviittaa. Ulkona oli tänä aamuna -18,5, joten olen enemmän kuin tyytyväinen, että perustin alvaariosairaalan. Ikkunalla olisivat kyllä paleltuneet kostessa sammalessa.