Sivut

perjantai 22. helmikuuta 2019

Koirankarvoilla sisustamista!

vain koiranomistajat voivat ymmärtää tämän. Karvoja joka paikassa, mutta mitä jos niillä voisi tehdä jotain järkevää? Tai edes puolijärkevää. Lähdin jalostamaan ideaa huovutusinnostuksissani ja tässä ohje karvapallon tekoon, olkaapa hyvä!
1. Harjaa koira. Ps. Koira ei kärsinyt tässä mitenkään. ;)

2. Kerää karvat ja kaada tiskiainetta päälle. 
3. Puristele tiskiaine karvatuppoon.
4. Lisää kuumaa vettä vähän.

5. Ala pyörittelemään palloa varovaisesti käsien välissä ja kastele välillä lämpimällä vedellä.
6. Huuhtele ja kuivaa!





sunnuntai 26. elokuuta 2018

Kentucky Stick Chair -ihan itse tehtynä

Heippa vain!

Katselin, että edellinen kirjoitukseni oli neljän vuoden takaa, joten ehkä olisi aika kirjoittaa tännekin jotain. Nyt sain kerrankin aihetta, sillä ihailemani tuolimallista oli tullut selkokieliset ohjeet eräälle blogisivustolle: http://www.hkuirinlahti.net/idealaari/ohjeet.php?kategoria=3&kasityo=43
Tämä linkki on kiertänyt kyllä kaikki tee-se-itse -ryhmät, mutta halusin silti tämän mainita, sillä mitat on suoraan tuolta. Kasausohje on suora kopio Ecofurnin nettisivulta löytyvästä kuvasta. Alkuperäinen tuoli on pienen tutkiskelun tuloksena Amerikkalainen jonkin sortin perinnetuoli, Kentucky Stick Chair. Ja se kuuluisin tehdä kakkosnelosesta sahaamalla. Melko homma, joten valkis rima kuulosti meikäläisen korvaan paljon paremmalta vaihtikselta... 😀

Projekti oli mukava, vaikka täytynee todeta, että ymmärrän käsitöiden korkean hinnan. Kotiverstaan työkalu-, tai lähinnä hiomakonevalikoima oli rajallinen, joten aikaa sai investoida kyllä. Haitanneeko tuo, suurin osa oli kesäloman aikana tehtyä kuitenkin.

No, kaikki lähti siitä, että suunnattiin puutavarakaupoille peräkärryn kanssa. Yritettiin laskea, että paljonko puutavaraa menisi, Jussi sanoi, että ottana 24 kpl näitä 2x45 mm rimoja kyytiin. Selvä. Näin tehtiin. Summa oli jotain viidenkympin luokkaa. Tässä kohtaa kelasin, että kahteen tuoliin menee aika paljon rimoja...

Kotiin päästyäni olin kirjoittanut tarvittavien kappaleiden pituudet ja kappalemäärät pahville, jota käytin tukkimiehenkirjanpitotyyliin. Merkkasin kaikki tarvittavat ja rimoja menikin vain viisi. 🤔 tein tuplatsekkauksen ja olin oikeassa. Eli me oltiin vahingossa ostettu tarvikkeet melkein 5 tuoliin. Hupsis!

Ei se mitään, tehdään nyt kaksi alkuun. Tein samat mittausmerkinnät toista tuolia varten kopioimalla rimojen mittamerkinnät. Suosittelen aloittamaan pisimmistä kappaleista ja aika siirtymään lyhyempiin kappaleisiin. Montaakaan hukkasenttiä ei jäänyt, mikä toki ilahdutti. Pikkusuositus, että kannattaa kappaleisiin merkata lyijykynällä niiden pituudet. Helpottaa huomattavasti monessakin eri vaiheessa.

Tämän jälkeen sahasin kappaleet pöytäsirkkelillä ja aloitin hiomisen. Hiominen olikin melko homma, mutta se kannatti tehdä kunnolla. Viritettiin, jopa hiomakone pöytään ylöalaisin kiinni helpottamaan hiontaa... 😂

Seuraavaksi porasin reiät. Tein ensimmäiseen tuoliin pienen mittavirheen, sillä epähuomiossa katsoin yhden mitan alkavan päästä, vaikka mitta olikin reikien välinen mitta. Tässä siis tuli noin parin sentin moku. Elämä on.

Seuraavaksi trassiöljyllä pari-kolme kerrosta pintaan ja kuivumisaika päälle. Tuolit olivat kasaamista vaille readyt. Aloitin toisesta ja pujottelin naruja ohjetta katsellen. Sain tuolin kasattua ja ylpeänä avasin sitä ensimmäistä koeistumista varten. Ei aukea kokonaan. Mitähittoo? No, J huomasi pienen virheen pujottelussa ja minä toisen. Eikun purkamaan koko tuoli ja niinsanottu UM (Urho-Matti, uusiks män). Paremmalla onnella sain tuolin kasaan ja se näyttää ja tuntuu kyllä siltä, miltä pitääkin.
I did it!



keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Chili is hot

Orkideat on kaikki nykyisin sh:ssa ja osa on täällä töissäkin. Menetin kesällä keikit ja jotku sairaalan asukit, mutta se on elämää se. Nyt mulla on ystävänpäivänä saatu perhonen kukassa ja muut kaiketi voi suht ok:sti.


Mutta asiaan: chilit. Nam. Menetin täysin sydämeni niille viime keväänä. Kylvin siemenestä erilaisia lajikkeita ja satoakin hydrossa tuli jonkin verran. Nyt niitä on talvisäilössä keinovalojen alla vaikka kuika. En ole saanut aikaan lisätä valaistusta, mutta josko se tästä. 

Yksi sadonkorjuuerä.

Mata Frade ja taustalla perhonen.

Ehkä tämä blogi keskittyykin siis chileihin jatkossa, jos vaan jaksan kirjoitella. Seuraavaksi varmaan kylvän enemmän c.baccatumeja sekä kokeilen c.pubecsenseja (Rocotoja). Vähän olen lajikkeita alustavasti katsellut. :) vielä ei kuitenkaan ole aika kaivaa taimilaatikoita esiin. Joulukuun tienoilla sitten! Ehkäpä lisävalaistuskin on siihen mennessä ratkennut ja muutama "ylimääräinen" chilikasvi päätynyt kompostiin. Yksi fire flame on harmikseni taistelemassa hengestään, kun näköjään hieman pääsi mädättämään juuriaan. No, semmoista tämä välistä tuppaa olemaan! Ei voi mitään.


lauantai 15. helmikuuta 2014

Ystävänpäivä ja uusien re-potting

Eilen oli ystävänpäivä ja päätinpä käydä Plantsussa kurkkaamassa orkideatarjoukset. Abban soidessa (take a chance on me) tartuin tilaisuuteen ja ostin pienikukkaisen upean perhosen ja siihen sopivan tyylikkään valkoisen (hieman korkeamallisemman) suojaruukun. Vein samanlaisen kombon siskoni äidille yllärinä tuliaiseksi ja kovasti ilahtui. Jopa 6v siskokin tiesi, että kyseessä on orkidea. <3

Kun mun ihanin mies tuli kotiin, oli sillä mulle ehkä paras ystävänpäiväkukka tuliaisena: orkidea! (Phale) <3 ei oo totta! Vähänkö on muuten upea! Isokukkainen ja -lehtinen, kaksivanainen, valkopohjaiset kukat tummanvioleteilla laikuilla! Aivan törkyhieno. Tusen tack älskling! <3 Johan tuli sydämiä. No, eikai se niiku haittaa... 

No, asiaan. Koska uusien kukkien juuriston kuntoa ei täydellisesti näe, päätin ottaa kukat purkeistaan ja vähän shokittaa niitä. Istutuskaarna oli kyllä melkoisen tiivistä ja paikoitellen maatunutta, joten oli oikein paikallaan uudelleenpurkittaa ne. Jaisomman komeuden juurelta löytyi tämä mysteerinen turveruukku, joista kaikki varoittelevat! Eli siis juuriston mädättäjä ja orkidean tappaja. Murr! No, eikun poistoon vaan ja uutta ja isorakeista kaarnaa tilalle. Otin molemmista ruukuista kyllä isoimmat ja käyttökelpoisimmat kaarnat myös käyttöön. Toivotaan, että näillä mennään pitkälle.

Tässä vielä kuvia istutusprojektista.
Turveruukku palasina turpeineen.

Isompi kauneus ämpärissä istutukseen menossa.

Pienempi oli kastelun tarpeessa, joten se pääsi leväuute-ravinneliuoskylpyyn heti istutuksen jälkeen.

Molemmat istutettuina ja toivottavasti tyytyväisinä. :)


perjantai 14. helmikuuta 2014

Kevättä lasilaatikossa?

Heips!

Koska orkideat kasvaa aika hitaasti, on tämän blogin päivittely myös vähän tämmöstä tuurijuopon hommaa. Nyt kuitenkin ajattelin kirjoittaa päivityksen, sillä siihen on aihetta. Ystävänpäivä, kevät tulee (ainakin fiiliksiin) ja lumetkin ehkä mahdollisesti sulavat. Mun orkideasairaala on tainnut saada viestin perille, koska kaikki kolme asukia ovat pukanneet jokainen uuden lehden lehtihangasta! JA: se pinkki surkeimmassa kuosissa oleva on kasvattanut kahta keikiä! Saas nähdä, riittääkö emokasvin voimat saamaan ne riittävän kokoisiksi. Yksi kellertävä orkidea, joka oli semihydrokokeilussa on nyt saanut pari juurentynkää pukattua kitusistaan ja viihtynee hyvin. :D Pieni erävoitto minä vs. talvi, 3-1. Menetin vain yhden orkidean (se oli se, jonka kasvupiste mätäni mun mokasta muovipussituksessa).

Otin kuvia, mutta koska kukkavalot on niin violetit, on nää aika karmeen sävyisiä. Noista kuitenkin näkee aivan hyvin, että kasvit elpyvät! Ei tietenkään pidä nuolaista ennenkuin tipahtaa, ettei yhtäkkiä iske joku ylivalotautipalaminen… Mulla on tuolla sammalpurkki, ihan vaan kosteuden ylläpitämiseksi. Tiedän, että valot on liian lähellä ja lehdet punertavat, mutta koska noi kasvit näköjään jatkaa kasvua, en uskalla niitä lamppuja kauheesti siirrellä. Jos siirtäisin lamppuja, lämpötila laskisi tuolla laatikossa, enkä tiedä oisko sekään hyvästä. Oon muuten lisännyt sumutepulloon leväuutetta hieman ja en tiedä, toimiiko se kaikkien olosuhteiden kanssa yhteen noin hyvin, kun on alkanut kasvua tapahtuun?! Toki kevät tekee tehtävänsä sekin. Keikipastea laitoin myös noille keikeille, josko se saisi noita kasvattamaan juuriaan nopeammin? En uskalla mitään rahkasammalia alkaa viritteleen noille keikeille, kun olen lukenut, että keikit voivat kuolla siihen (= mädäntyy liiasta kosteudesta). Eli nyt vaan annetaan ajan kulua hieman lisää.

Tässä kuvat:
Tässä se kesällä ostettu isoin ja upein perhonen, joka on viettänyt hiljaiseloa sitten kukinnan. Uusi lehti! <3

Ylempänä se yksijuurinen surkimus, jolla kaksi keikiä kukkavanassaan. Alempana semihydrokokeilusta toipuva onnetonjuurinen. Tarkkasilmäiset näkevät pienen vihertävän juurenalun myös (uuden lehden lisäksi). Tällä samaisella alemmalla kukalla on myös tuossa alapuolella uusi juurentulokas, josta en kuvaa saanut.

Tässä se keikillinen puskee uutta lehteä. Vanhat lehdet ovat vähän pehmeitä, liekö toinen ei oikein saa riittävästi kosteutta imettyä yhdellä onnettomalla juurellaan. Kovasti uskon silti tähän yksilöön! <3

Keikit ja alapuolella sammalpurkki kosteutta levittämään. Keikien juurilla keikitahnaa. 

torstai 16. tammikuuta 2014

Semi-hydro ja talvi

Huolimatta siirä, että vaihdoin yhdelle keltaiselle phalelle isorakeisemman lecan, ei mun kantti kestänyt sitä siihen jättää. Vaikka kaikki sanovat, että vanhat juuret mätänee ja uudet kasvavat kosteuteen tottuneina yms yms. Oli pakko vaan siirtää sekin juurihoitoon ja sammaleeseen. Koska juuret tällä menetelmällä näköjään kasvavat ja tottuvat kosteaan, saatan tehdä siirron takaisin s/h:n myöhemmin keväällä. Tai kesällä. Tiedä häntä. Tartteisin sitä kunnollista hydrosoraa, jonka pH on valmiiksi stabiloitu ja raekoko isompaa, että ilmakin kiertäis paremmin. 

Mua kiehtoo ajatus sh:sta, mutta mun nykyiset kasvit ei kyllä ole siinä jamassa, että kandeis siirtää. :/ yksi ja ainut tervejuurinen on nyt niin hyvinvoiva (kop-kop-kop), että siihen en kajoa. Toivottavasti en myöhemmin kadu sitäkin, että siirsin sen saamaan lämpöä ja kosteutta ja pois ikkunalta roikkumasta. Meillä on ilma niin kuivaa puulämmityksen takia, että järkeilin sen tykkäävän lämmöstä ja kosteudesta. Ilmastin sen purkkia hieman saksilla, ettei vaan vahingossakaan mätäne juuret. 

Tässä kuva keltaisesta, joka oli sh:ssa vajaa pari kk(?): 
Uusi yritys sammaleeseen

Harmi, että nyt ei rahkista saa mistään ja mun varannot on hyvin minimalistiset. Yritän saada nuo vähät kasvamaan, jotta saisin tällekin hieman edes. Ens talveksi pakko laittaa rypälerasiaan sammalkasvattamo :P


tiistai 14. tammikuuta 2014

Kuvapostaus

Päätinpä sörkkiä potilaita jälleen. Halusin ottaa kuvat siitä yhdestä juurenpätkästä. Tässä ennen ja trimmauksen jälkeen: 
Yritin poistaa maatuneet osat, jotta kasvi ei mätänisi enempää. Kaadoin ylimääräiset vedet pois sammaleelta ja sammaleen kuntokin on vähintään kyseenalainen. :/ katsotaan, mitä käy kosteammassa, valoisammassa ja lämpöisemmässä ilmastossa. Olin suorastaan yllättynyt, miten upeasti tuo yksi juuri on kehittynyt! Pari muutakin potentiaalista kyhmyä tuossa näkyi, joten nyt sormet ja varpaat ristiin!

Otin myös kuvia kokonaisuudesta: 
Hämää jotenkin, sillä tuo vasen nurkka ei ole kyllä mitenkään pimeä. Seuraava kysymysmerkki onkin, että onko tuolla jo liikaa valoa!?! Lämpömittari pitäisi tuonne kyllä laittaa, että vähän näkisi osviittaa. Ulkona oli tänä aamuna -18,5, joten olen enemmän kuin tyytyväinen, että perustin alvaariosairaalan. Ikkunalla olisivat kyllä paleltuneet kostessa sammalessa.


maanantai 13. tammikuuta 2014

Sairaala goes semi-pro

Jeps, ei ole tää talvi helpointa aikaa orkideoille meidän talossa. Lämpimin huone, jossa tarjolla valoa, on takkahuone. Sen ongelma on taas kuiva ilma. Aaarrggh. Keiki-parka on nyt orkideataivaassa, jatkostaan taistelee rahkasammalessa kasvava toinen noista kesällä ostetuista "Honkkaritapauksista." Ensin se oli pussihoidossa suht pitkään, mutta siirsin sen jossain välissä purkkihoitoon. Ihan kuin se purkkihoito toimis semisti paremmin kuin pussi. Pussin ongelma saattoi olla ikkunan hohkaama viileys yhdistettynä kosteuteen...

Eniwei. Perustin oikein kunnon sjukhusin.
Tuonne on nyt muuttanut loputkin mun perhoset pakkasia pakoon. Tuntui, ettei ikkunoilla roikkuessaan noille tapahtunut mitään. Siinä vaiheessa, kun pussihoitoa oli melkein puoli vuotta yritetty ilman juuria, meni käämit. Jotain on saatava tapahtumaan. Nyt ne oleilevat siis 20-litraisessa pienessä akvaariossa, jossa on kaksi valoa (yksi megamanin kasvilamppu ja yksi energiansäästö). Hiekkaan olen vähän kaatanut vettä, joten lamppujen lämmittäessä hiekkaa, sieltä haihtuu kosteutta. Näinollen ei tarvitse kasveja sumutella ja pelätä kasvupisteen mätänemistä. 

Tuossa lootassa on kokeiluasteella yksi orkideankasvatusmetodi, joka mitä todennäköisimmin kyllä menee puihin, johtuen steriloimattomasta ympäristöstä ja väärästä hoidosta ja ja ja puuttuvista hormooneista ja kemikaaleista. Olen löytänyt orkideapalstojen kuninkuusluokan: orchidboard.comin. Olen uppoutunut sen ketjuihin kymmeniksi tunneiksi lukemaan... Tietoa ja tietoa ja vielä kerran tietoa! Saatanpa joskus oikeasti kokeilla siementen viljelyä. Se on kyllä vuosien päässä edessä. Kteepä myös ajatus orkideakaapista... Sopiva kaappi olisi kyllä jo olemassa, enää pitäisi puhua mies ympäri ja puhua hänet ympäri vielä jeesaamaan lasivitriinin muuttamisessa kasvihuoneeksi. ;) ehkä ensi syksyn heiniä?

Muttajuu, huomaa kyllä että on Tammikuu. Huoh. Tuntuu, ettei kasvit mene yhtään parempaan suuntaan. Sain nimittäin kaivaa tupn semihydron ylös, ihan vain juuritarkastukseen ja AUTS! Mun hydrosora on jotain ruukkusoraa, siis aivan liian pientä raekooltaan. :( mätiä juuria. Greit. No, nyt poimin isoimmat rakeet uuteen purkkiin, pesin ne ja istutin uudestaan. Kukkain asuu mun suljetulla osastollani, katsotaan miten sille käy. Josko selviäisi kevääseen asti, jolloin pitäis olosuhteidenkin helpottaa. <3

Yksi ihan minivalo tunnelin päässä on tuon yhden rahkasammalessa kyyhöttävän ressukan kanssa: pienen pieni vihreä juuren pää pilkottaa kasvin pohjassa! Okei, yksi sen lehdistä on pahasti lerpallaan, liekö tuo kasvi saa riittävästi kosteutta mädillä juurillaan? Oivoi. Apuja kaivattaisiin spesialisteilta! Toisaalta tämä trial and error -menetelmä kyllä opettaa myös aikalailla. Kuitenkin sitä haaveilee kukkivista kukista... Ehkä vielä joskus! Tässä vielä kyseisestä kasvista kuva ylhäältä: 

Maltti on valttia kyllä näiden kanssa. Voi kun tekis koko ajan mieli kurkkia niitä, sumutella ja hoivata. Tosiasiassa ne ei halua mua sinne sörkkimään! :)

tiistai 7. tammikuuta 2014

Orkideasairaala goes keinovalo

Mun keikiä tekevä orkidea on ihan dead ja melkein onnistuin tappamaan keikin siinä samassa. Yksi ja isoin lehdistä irtosi keikistä. :( katsotaan nyt, josko tuossa rahkasammalessa lähtisi kasvamaan, epäilen kyllä hyvin vahvasti. No, syteen tai saveen: Osramin plant light, foliota ja 5 litran jugurttiämpäristä tuli loistava kasvilamppu heijastimimeen. Katsotaan, mitä tapahtuu, jos tapahtuu. Nostin molemmat sammaltapaukset lampun alle valohoitoon ja ajastimella 12h, elmukelmua vauvalle kosteussuojaksi. Valon korkeutta on onneksi mahdollisuus muutella. Peukut ja varpaat pystyyn! 
Tässä keiki-raasu taistelee hengestään. 

Ihan kuin yksi semihydroon siirretty perhoskukka tykkäisi siitä, sillä se ei ole heittänyt lusikkaa nurkkaan tai mennyt huonompaan kuntoon. Juuria en ole uskaltanut kurkkia, mutta lehtien käpristyminen on vähentynyt. Annoin maltilla kuivahtaakin tuon pohjan lähes kokonaan, kun nyt on talvikausi kuitenkin. 

Melkein jopa sorruin kylvämään chilejä, en kuitenkaan sitä vielä tehnyt. Muutama viikko on kyllä odotettava ja haettava motivaatiota. Ajattelin myös rakentaa pieneen kokolasiakvaariooni kansivalon kahdesta kierrätyslankusta. Katsotaan, millainen väkerrys saadaan aikaan! Minulla on kyllä onneksi yksi potentiaalinen paikka kotona, jonne kylvöt saan piiloon... ;)

Ai miten niin kevättä rinnassa? Kun ei kerta talvea tullutkaan, niin miksei?


lauantai 16. marraskuuta 2013

Toinenkin keiki?!

Tarkastelin taas noita mun tehohoidettavia perhosia ja huomasin purkki-rahkasammalhoidossa olevan kukkavanassa keikinakun! Aika mahtavaa! Tuo toinen keiki tuossa pussihoidettavassa kasvaa myös aika kohinalla. Tässä kuva uusimmasta vauvasta. 
Jeii!

tiistai 12. marraskuuta 2013

Rahkasammalkokeilua

Jeps, eli jokin aika sitten huomasin, kuinka mun Honkkarin rescue-phalet ovat kärsineet juuristostaan. Olivat ilmeisesti saaneet liiaksi kuivaa putiikissa tai sitten kasvualusta oli jotenkin liian tiivis tai jotain muuta suht mystistä. Poistin molemmat purkeistaan ja näky oli hieman, no. miten sen sanoisin, kurjahko.

Olen lueskellut kaikenmaailman semihydroista sun muista, mutta tulin siihen tulokseen, että jokaisessa paikassa suositeltiin ennenkaikkea ensihätään pelastustoimenpiteiksi rahkasammalta. Eiku metsään sieniretken yhteyteen hakemaan sammalta. Tältä Näyttivät kasvikset, kun otin ne purkeistaan pois ja aloitin Mission Rahkasammal.

Paljon kuolleita juuria.

Sama rehu, kun kuolleet juuret poistettu.


Rehu purkkiin, rahkasammalta ja pohjalle vielä sadevettä. 

Kelmu ympärille eristämään kosteutta.

Seuraava kukkain purkissaan.

Hmm… Kiva. NOT!

Kukkain pussihoidossa. Mieskään ei enää ihmettele, kun ikkunassa roikkuu sammalta...


Väliin jotain kauniimpaa, jottei verkkokalvot ihan mene rikki.
Elinvoimainen  uusi yksilö,  joka oli pakko hankkia "ku halvalla sai." Ja bonarina näköjään Malinoisin häntä. 

Tämä rescueoperaation alkupäivämäärä oli 30.9. ja nyt eletään siis päivämäärää 12.11, joten rehut ovat saaneet hyvää hoivaa jo noin 7 viikon ajan. Välillä olen kurkistellut kärsimättömänä, jotta miltä näyttävät mun pienet. Toisen rescuen kasvupiste mädäntyi, greit. Tais jäädä vettä lehtien tyveen. :/ Ei hyvä yhtään. No, se ei ole kuitenkaan kuollut. Pari lehteä se on pudottanut, mutta nyt näyttäisi uusia juuria pukkaavan ja… TADAA: KEIKI!

VAUVA!

Valkoinen piste lienee juuren alku?

Toisella puolen sama homma. 

Tuosta ylläolevast kuvasta näkee hienosti, miten kasvupiste on mätä tai siis se puuttuu. Yritin hieman ronkkia tyveä, jotta saisin kaiken mustuneen osan pois, mutta en uskaltanut alkaa kasviparkaa rääkkäämään sen enempää. Annetaan ajan kulua ja katsellaan sitten tässä talven mittaan, miten käy.

Muistatte varmaan erään pienen orkidean pelastusoperaation? No, kuten arvelinkin, se on vähän heikkoa. Juuristoa on ja sitä se kasvattaa lisää koko ajan, mutta kasvupiste on kyllä aika dead. En nyt heitä menemään sitäkään, olkoot tuolla samassa pussissa talven yli tai delatkoon.

Seuraavaksi tuo purkkikokeilu, joka ei ole ihan ikkunalla, mutta noin metrin päässä samasta ikkunasta kuin missä tämä ylläoleva pussikukka on. Se on pudottanut jonkun alimmista lehdistään pois, MUTTA kasvattanut tilalle uuden! Södeä. Juuria ei vielä ole ilmaantunut, mutta annetaan noille aikaa. Se, että jotain tapahtuu, on upeeta.
Uusi lehti! 
Eli projektille kuuluu sinänsä ihan hyvää. Mitään kärsimättömän ihmisen puuhaa tämä ei ole, mutta tavallaan ihan hauskaa, kun voi unohtaa nuo ja kuukauden päästä voi nähdä muutoksia, vaikkei mikään varsinainen kasvukausi olekaan. Mainittakoon vielä, että mitään lisävaloa en ole käyttänyt ja kastelua siis pariin kertaan sadevedellä. Eli lähinnä sammalelle vettä. 

Mun ihanuus, eli tämän hetken lippulaivani, se kolmivanainen perhonen on jo kukintoaan lopettelemassa ja nyt pohdinnassa olisikin, että pitäisikö se siirtää kukinnan loppumisen jälkeen semihydroon? Entäs tuo keltaraitainen? En tahdo menettää enää orkideoja osaamattomalle hoidolle tai maatuvalle kasvualustalle. Noille kahdelle kukkivalle en ole tehnyt muuta kuin about viikon välein heikosti lannoitetulla vedellä upotuskastelu, noin 20min. Tärkeintä on selkeästi se, että kasvupisteeseen ei pääse vettä ja että suojaruukun pohjalle ei myöskään jää seisomaan vettä. Kaarna ei diggaa. 

Varovaisena arvauksena näyttäisi siltä, että tuo kellertävä pukkaa uutta juurta/kukkavanaa tuolta sivusta. Yhtä kappaletta siis. Katsotaan nyt. Muutama juuri tuossa päällä on kyllä kuivahtanut kokonaan ja yksi lehti hieman käppyrällä. Kääk. Vähän huolettaa tuon isoimman kohtalo myös, kun kukkiaan pudottaa. Se on nimittäin ollut kukalle varmaan aika rankka kokemus tuo kolme isoa kukkavanaa. Lehtiä ei ole tullut lisää, eikä myöskään lähtenyt. Juuria en ole uskaltanut ronkkia, mutta se mitä näkyy läpi, näyttäis olevan kuosissa. Kuulostellaan ja katsastellaan siis. 


tiistai 24. syyskuuta 2013

Tilannepäivitys

Tältä näyttää tällä hetkellä: 
Leikkelin mädäntyneitä juuria pois ja uusia on alkanut kieltämättä pukkaamaan! En todellakaan ole kovin toiveikas tämän suhteen, mutta en raaski heittää sitä vielä poiskaan. Ainokainen lehti on hieman kärsinyt kärjestään ja ennestään mädäntynyt kasvupiste on myös edelleen mätä, nyt siinä on jotain oranssia kasvustoakin. Poistin taas huonompia osia. Katsotaan siis edelleen, miltä seuraavat viikot näyttävät. Rahkasammal on alkanut kasvamaan. Kohta siitä riittää jopa toisille raasuille.

Luettuani puutarhanetin palstaa semihydrokasvatuksesta törmäsin asiaan, jota en ollut ajatellutkaan: savipurkkien aiheuttama kylmä herkille juurille. Vaikka muovinen suojaruukku on kasvien suojana, aloin silti miettimään, onko tuo työhuone liian vetoisa ja viileä paikka perhosille. Kokeilin siirtää kaksi rescuephalea akvaarion päälle siten, että lampun ja ruukkujen välissä on patalappuja. Taisi kuitenkin olla sen verran iso muutos, että pari lehteä nuupahti hieman. No, nostin purkkeja hieman ylemmäs ensihätään. Tässä viritys:

Onkohan noiden kahden kohdalla enää edes toivoa selvitä talvesta? Mietin semihydroa, mutta kaikkialla lukee, että juurien kasvun alussa tulisi tämä tehdä, kukinnan jälkeen. Nytkö siis? Kukinta on ohi. En myöskään tiedä, voivatko kuitenkaan kovinkaan hyvin nuo kaksi, sillä toisella on vähän löysät lehdet (paitsi yksi terhakka) ja toisen lehdet ovat ministi käpristyneet (vasen kuvassa). En tiedä, johtuuko käpristys kylmästä. Pelkään myös molempien kasvualustojen olevan maatunutta. Olen uudelleenistuttanut ainakin toisen ja jotenkin hysteerisesti synään molempia kasveja. Samoin kuin uusin kukkivani, pelkään senkin kukkien nuupahtaneen vähän. Aaarrrgghh!! Eikö meillä voi kasvattaa orkideoja? Tartteeko mun virittää jotkut lamput niille talveksi? Rahkasammalhoitoa? Vai olenko vaan liian kärsimätön? Lannoitusta toki pitäis harrastaa. 

perjantai 13. syyskuuta 2013

Uusi yritys, rahkasammaleeseen

Jeps, sainpa vihdoin haettua rahkidta metsästä. Uusi yritys ja tässä siis tuon orkidearaadon tilanne:
Yllättävän ok juuret. Tuo yläosa on vaan ihan musta ja alhaalla sinertävää, hometta?!
Katsotaan, miten meidän käy, kun tuo on pussissa. Jätin pienen ilma-aukon, jos ei homehtuisi ihan niin iisisti. En tiedä, teenkö oikein, sillä ohjeissa ei kyllä ilma-aukoista mainittu. 

Tässä vielä tämän päivän hairahdus:
Hän on kovin kaunis ja suuri kuin mikä!





maanantai 9. syyskuuta 2013

Orkidean elvytys

Katsotaan, tuleeko tästä mitään. Eli sain vuosi sitten synttärilahjaksi ihanan miniphalen ja se oli nyt kesän ulkona sillä seurauksella, että sen lehdet hieman suuttuivat liiasta valon määrästä. Se päätti kuitenkin kasvattaa kukkavanan, mutta minä ääliö menin siirtämään sen toiseen kasvualustaan rahkasammaleesta. Olin siis ensitöikseni siirtänyt sen minipienestä ruukustaan isompaan ja rahkasammaleeseen. Onneksi juuret ovat suht hienossa kunnossa, vaikka lehtiä ei nyt olekaan. Tässä siis kuva tämänpäiväisestä tilanteesta sekä rescueoperaation aloittamisesta: 
Kukkavanan tyvi on myös kuolemassa.
Otin kasvi-raukan ruukustaan:
Eli eläviä juuria on kyllä. En meidän takametsästä saanut rahkasammalta (puutarha.netin keskustelupalstalta neuvottiin rahkasammaleeseen iskemään), mutta yritän ehkä tänään muualta myöhemmin etsiä sitä. Phale sammaleeseen ja ikkunalle:

Nyt ei muuta kuin sormet ja varpaat ristiin, että mun ihanainen kukkani tokenisi! :)

Ostin myös pari rescuephalea Honkkarista hintaan 3,95 €/kpl ja ne ovat ihan suht hyvin vironneet. Tosin tämä valkea on kukkimisensa ehtoopuolella.
Se on kuitenkin muuten lähes erinomaisessa kuosissa. Tämä toinen oli lähes kuivunut kokonaan, mutta ainakin lehdet virkosivat ja taisin vähän tuota kasvualustaakin sorkkia. Tässä siis pinkki phale: 
Tämän lehdet siis olivat ihan veltot, kun tämän ostin. Nää kaksi olivat jotenkin niin suloisen säälittäviä tapauksia, että oli pakko ottaa haaste vastaan! Tällä hetkellä mulla ei ole siis yhtään kukkivaa orkideaa, muualla kuin tatuoituna mun hartiaani... Aika näyttää, saadaanko niille kavereita! Orkideat ja Liljat on mun juttuni! 

Tervetuloa seuraamaan: Pelastetaan Phalet -tarinaa. :)