Sivut

perjantai 14. helmikuuta 2014

Kevättä lasilaatikossa?

Heips!

Koska orkideat kasvaa aika hitaasti, on tämän blogin päivittely myös vähän tämmöstä tuurijuopon hommaa. Nyt kuitenkin ajattelin kirjoittaa päivityksen, sillä siihen on aihetta. Ystävänpäivä, kevät tulee (ainakin fiiliksiin) ja lumetkin ehkä mahdollisesti sulavat. Mun orkideasairaala on tainnut saada viestin perille, koska kaikki kolme asukia ovat pukanneet jokainen uuden lehden lehtihangasta! JA: se pinkki surkeimmassa kuosissa oleva on kasvattanut kahta keikiä! Saas nähdä, riittääkö emokasvin voimat saamaan ne riittävän kokoisiksi. Yksi kellertävä orkidea, joka oli semihydrokokeilussa on nyt saanut pari juurentynkää pukattua kitusistaan ja viihtynee hyvin. :D Pieni erävoitto minä vs. talvi, 3-1. Menetin vain yhden orkidean (se oli se, jonka kasvupiste mätäni mun mokasta muovipussituksessa).

Otin kuvia, mutta koska kukkavalot on niin violetit, on nää aika karmeen sävyisiä. Noista kuitenkin näkee aivan hyvin, että kasvit elpyvät! Ei tietenkään pidä nuolaista ennenkuin tipahtaa, ettei yhtäkkiä iske joku ylivalotautipalaminen… Mulla on tuolla sammalpurkki, ihan vaan kosteuden ylläpitämiseksi. Tiedän, että valot on liian lähellä ja lehdet punertavat, mutta koska noi kasvit näköjään jatkaa kasvua, en uskalla niitä lamppuja kauheesti siirrellä. Jos siirtäisin lamppuja, lämpötila laskisi tuolla laatikossa, enkä tiedä oisko sekään hyvästä. Oon muuten lisännyt sumutepulloon leväuutetta hieman ja en tiedä, toimiiko se kaikkien olosuhteiden kanssa yhteen noin hyvin, kun on alkanut kasvua tapahtuun?! Toki kevät tekee tehtävänsä sekin. Keikipastea laitoin myös noille keikeille, josko se saisi noita kasvattamaan juuriaan nopeammin? En uskalla mitään rahkasammalia alkaa viritteleen noille keikeille, kun olen lukenut, että keikit voivat kuolla siihen (= mädäntyy liiasta kosteudesta). Eli nyt vaan annetaan ajan kulua hieman lisää.

Tässä kuvat:
Tässä se kesällä ostettu isoin ja upein perhonen, joka on viettänyt hiljaiseloa sitten kukinnan. Uusi lehti! <3

Ylempänä se yksijuurinen surkimus, jolla kaksi keikiä kukkavanassaan. Alempana semihydrokokeilusta toipuva onnetonjuurinen. Tarkkasilmäiset näkevät pienen vihertävän juurenalun myös (uuden lehden lisäksi). Tällä samaisella alemmalla kukalla on myös tuossa alapuolella uusi juurentulokas, josta en kuvaa saanut.

Tässä se keikillinen puskee uutta lehteä. Vanhat lehdet ovat vähän pehmeitä, liekö toinen ei oikein saa riittävästi kosteutta imettyä yhdellä onnettomalla juurellaan. Kovasti uskon silti tähän yksilöön! <3

Keikit ja alapuolella sammalpurkki kosteutta levittämään. Keikien juurilla keikitahnaa. 

torstai 16. tammikuuta 2014

Semi-hydro ja talvi

Huolimatta siirä, että vaihdoin yhdelle keltaiselle phalelle isorakeisemman lecan, ei mun kantti kestänyt sitä siihen jättää. Vaikka kaikki sanovat, että vanhat juuret mätänee ja uudet kasvavat kosteuteen tottuneina yms yms. Oli pakko vaan siirtää sekin juurihoitoon ja sammaleeseen. Koska juuret tällä menetelmällä näköjään kasvavat ja tottuvat kosteaan, saatan tehdä siirron takaisin s/h:n myöhemmin keväällä. Tai kesällä. Tiedä häntä. Tartteisin sitä kunnollista hydrosoraa, jonka pH on valmiiksi stabiloitu ja raekoko isompaa, että ilmakin kiertäis paremmin. 

Mua kiehtoo ajatus sh:sta, mutta mun nykyiset kasvit ei kyllä ole siinä jamassa, että kandeis siirtää. :/ yksi ja ainut tervejuurinen on nyt niin hyvinvoiva (kop-kop-kop), että siihen en kajoa. Toivottavasti en myöhemmin kadu sitäkin, että siirsin sen saamaan lämpöä ja kosteutta ja pois ikkunalta roikkumasta. Meillä on ilma niin kuivaa puulämmityksen takia, että järkeilin sen tykkäävän lämmöstä ja kosteudesta. Ilmastin sen purkkia hieman saksilla, ettei vaan vahingossakaan mätäne juuret. 

Tässä kuva keltaisesta, joka oli sh:ssa vajaa pari kk(?): 
Uusi yritys sammaleeseen

Harmi, että nyt ei rahkista saa mistään ja mun varannot on hyvin minimalistiset. Yritän saada nuo vähät kasvamaan, jotta saisin tällekin hieman edes. Ens talveksi pakko laittaa rypälerasiaan sammalkasvattamo :P


tiistai 14. tammikuuta 2014

Kuvapostaus

Päätinpä sörkkiä potilaita jälleen. Halusin ottaa kuvat siitä yhdestä juurenpätkästä. Tässä ennen ja trimmauksen jälkeen: 
Yritin poistaa maatuneet osat, jotta kasvi ei mätänisi enempää. Kaadoin ylimääräiset vedet pois sammaleelta ja sammaleen kuntokin on vähintään kyseenalainen. :/ katsotaan, mitä käy kosteammassa, valoisammassa ja lämpöisemmässä ilmastossa. Olin suorastaan yllättynyt, miten upeasti tuo yksi juuri on kehittynyt! Pari muutakin potentiaalista kyhmyä tuossa näkyi, joten nyt sormet ja varpaat ristiin!

Otin myös kuvia kokonaisuudesta: 
Hämää jotenkin, sillä tuo vasen nurkka ei ole kyllä mitenkään pimeä. Seuraava kysymysmerkki onkin, että onko tuolla jo liikaa valoa!?! Lämpömittari pitäisi tuonne kyllä laittaa, että vähän näkisi osviittaa. Ulkona oli tänä aamuna -18,5, joten olen enemmän kuin tyytyväinen, että perustin alvaariosairaalan. Ikkunalla olisivat kyllä paleltuneet kostessa sammalessa.


maanantai 13. tammikuuta 2014

Sairaala goes semi-pro

Jeps, ei ole tää talvi helpointa aikaa orkideoille meidän talossa. Lämpimin huone, jossa tarjolla valoa, on takkahuone. Sen ongelma on taas kuiva ilma. Aaarrggh. Keiki-parka on nyt orkideataivaassa, jatkostaan taistelee rahkasammalessa kasvava toinen noista kesällä ostetuista "Honkkaritapauksista." Ensin se oli pussihoidossa suht pitkään, mutta siirsin sen jossain välissä purkkihoitoon. Ihan kuin se purkkihoito toimis semisti paremmin kuin pussi. Pussin ongelma saattoi olla ikkunan hohkaama viileys yhdistettynä kosteuteen...

Eniwei. Perustin oikein kunnon sjukhusin.
Tuonne on nyt muuttanut loputkin mun perhoset pakkasia pakoon. Tuntui, ettei ikkunoilla roikkuessaan noille tapahtunut mitään. Siinä vaiheessa, kun pussihoitoa oli melkein puoli vuotta yritetty ilman juuria, meni käämit. Jotain on saatava tapahtumaan. Nyt ne oleilevat siis 20-litraisessa pienessä akvaariossa, jossa on kaksi valoa (yksi megamanin kasvilamppu ja yksi energiansäästö). Hiekkaan olen vähän kaatanut vettä, joten lamppujen lämmittäessä hiekkaa, sieltä haihtuu kosteutta. Näinollen ei tarvitse kasveja sumutella ja pelätä kasvupisteen mätänemistä. 

Tuossa lootassa on kokeiluasteella yksi orkideankasvatusmetodi, joka mitä todennäköisimmin kyllä menee puihin, johtuen steriloimattomasta ympäristöstä ja väärästä hoidosta ja ja ja puuttuvista hormooneista ja kemikaaleista. Olen löytänyt orkideapalstojen kuninkuusluokan: orchidboard.comin. Olen uppoutunut sen ketjuihin kymmeniksi tunneiksi lukemaan... Tietoa ja tietoa ja vielä kerran tietoa! Saatanpa joskus oikeasti kokeilla siementen viljelyä. Se on kyllä vuosien päässä edessä. Kteepä myös ajatus orkideakaapista... Sopiva kaappi olisi kyllä jo olemassa, enää pitäisi puhua mies ympäri ja puhua hänet ympäri vielä jeesaamaan lasivitriinin muuttamisessa kasvihuoneeksi. ;) ehkä ensi syksyn heiniä?

Muttajuu, huomaa kyllä että on Tammikuu. Huoh. Tuntuu, ettei kasvit mene yhtään parempaan suuntaan. Sain nimittäin kaivaa tupn semihydron ylös, ihan vain juuritarkastukseen ja AUTS! Mun hydrosora on jotain ruukkusoraa, siis aivan liian pientä raekooltaan. :( mätiä juuria. Greit. No, nyt poimin isoimmat rakeet uuteen purkkiin, pesin ne ja istutin uudestaan. Kukkain asuu mun suljetulla osastollani, katsotaan miten sille käy. Josko selviäisi kevääseen asti, jolloin pitäis olosuhteidenkin helpottaa. <3

Yksi ihan minivalo tunnelin päässä on tuon yhden rahkasammalessa kyyhöttävän ressukan kanssa: pienen pieni vihreä juuren pää pilkottaa kasvin pohjassa! Okei, yksi sen lehdistä on pahasti lerpallaan, liekö tuo kasvi saa riittävästi kosteutta mädillä juurillaan? Oivoi. Apuja kaivattaisiin spesialisteilta! Toisaalta tämä trial and error -menetelmä kyllä opettaa myös aikalailla. Kuitenkin sitä haaveilee kukkivista kukista... Ehkä vielä joskus! Tässä vielä kyseisestä kasvista kuva ylhäältä: 

Maltti on valttia kyllä näiden kanssa. Voi kun tekis koko ajan mieli kurkkia niitä, sumutella ja hoivata. Tosiasiassa ne ei halua mua sinne sörkkimään! :)

tiistai 7. tammikuuta 2014

Orkideasairaala goes keinovalo

Mun keikiä tekevä orkidea on ihan dead ja melkein onnistuin tappamaan keikin siinä samassa. Yksi ja isoin lehdistä irtosi keikistä. :( katsotaan nyt, josko tuossa rahkasammalessa lähtisi kasvamaan, epäilen kyllä hyvin vahvasti. No, syteen tai saveen: Osramin plant light, foliota ja 5 litran jugurttiämpäristä tuli loistava kasvilamppu heijastimimeen. Katsotaan, mitä tapahtuu, jos tapahtuu. Nostin molemmat sammaltapaukset lampun alle valohoitoon ja ajastimella 12h, elmukelmua vauvalle kosteussuojaksi. Valon korkeutta on onneksi mahdollisuus muutella. Peukut ja varpaat pystyyn! 
Tässä keiki-raasu taistelee hengestään. 

Ihan kuin yksi semihydroon siirretty perhoskukka tykkäisi siitä, sillä se ei ole heittänyt lusikkaa nurkkaan tai mennyt huonompaan kuntoon. Juuria en ole uskaltanut kurkkia, mutta lehtien käpristyminen on vähentynyt. Annoin maltilla kuivahtaakin tuon pohjan lähes kokonaan, kun nyt on talvikausi kuitenkin. 

Melkein jopa sorruin kylvämään chilejä, en kuitenkaan sitä vielä tehnyt. Muutama viikko on kyllä odotettava ja haettava motivaatiota. Ajattelin myös rakentaa pieneen kokolasiakvaariooni kansivalon kahdesta kierrätyslankusta. Katsotaan, millainen väkerrys saadaan aikaan! Minulla on kyllä onneksi yksi potentiaalinen paikka kotona, jonne kylvöt saan piiloon... ;)

Ai miten niin kevättä rinnassa? Kun ei kerta talvea tullutkaan, niin miksei?


lauantai 16. marraskuuta 2013

Toinenkin keiki?!

Tarkastelin taas noita mun tehohoidettavia perhosia ja huomasin purkki-rahkasammalhoidossa olevan kukkavanassa keikinakun! Aika mahtavaa! Tuo toinen keiki tuossa pussihoidettavassa kasvaa myös aika kohinalla. Tässä kuva uusimmasta vauvasta. 
Jeii!

tiistai 12. marraskuuta 2013

Rahkasammalkokeilua

Jeps, eli jokin aika sitten huomasin, kuinka mun Honkkarin rescue-phalet ovat kärsineet juuristostaan. Olivat ilmeisesti saaneet liiaksi kuivaa putiikissa tai sitten kasvualusta oli jotenkin liian tiivis tai jotain muuta suht mystistä. Poistin molemmat purkeistaan ja näky oli hieman, no. miten sen sanoisin, kurjahko.

Olen lueskellut kaikenmaailman semihydroista sun muista, mutta tulin siihen tulokseen, että jokaisessa paikassa suositeltiin ennenkaikkea ensihätään pelastustoimenpiteiksi rahkasammalta. Eiku metsään sieniretken yhteyteen hakemaan sammalta. Tältä Näyttivät kasvikset, kun otin ne purkeistaan pois ja aloitin Mission Rahkasammal.

Paljon kuolleita juuria.

Sama rehu, kun kuolleet juuret poistettu.


Rehu purkkiin, rahkasammalta ja pohjalle vielä sadevettä. 

Kelmu ympärille eristämään kosteutta.

Seuraava kukkain purkissaan.

Hmm… Kiva. NOT!

Kukkain pussihoidossa. Mieskään ei enää ihmettele, kun ikkunassa roikkuu sammalta...


Väliin jotain kauniimpaa, jottei verkkokalvot ihan mene rikki.
Elinvoimainen  uusi yksilö,  joka oli pakko hankkia "ku halvalla sai." Ja bonarina näköjään Malinoisin häntä. 

Tämä rescueoperaation alkupäivämäärä oli 30.9. ja nyt eletään siis päivämäärää 12.11, joten rehut ovat saaneet hyvää hoivaa jo noin 7 viikon ajan. Välillä olen kurkistellut kärsimättömänä, jotta miltä näyttävät mun pienet. Toisen rescuen kasvupiste mädäntyi, greit. Tais jäädä vettä lehtien tyveen. :/ Ei hyvä yhtään. No, se ei ole kuitenkaan kuollut. Pari lehteä se on pudottanut, mutta nyt näyttäisi uusia juuria pukkaavan ja… TADAA: KEIKI!

VAUVA!

Valkoinen piste lienee juuren alku?

Toisella puolen sama homma. 

Tuosta ylläolevast kuvasta näkee hienosti, miten kasvupiste on mätä tai siis se puuttuu. Yritin hieman ronkkia tyveä, jotta saisin kaiken mustuneen osan pois, mutta en uskaltanut alkaa kasviparkaa rääkkäämään sen enempää. Annetaan ajan kulua ja katsellaan sitten tässä talven mittaan, miten käy.

Muistatte varmaan erään pienen orkidean pelastusoperaation? No, kuten arvelinkin, se on vähän heikkoa. Juuristoa on ja sitä se kasvattaa lisää koko ajan, mutta kasvupiste on kyllä aika dead. En nyt heitä menemään sitäkään, olkoot tuolla samassa pussissa talven yli tai delatkoon.

Seuraavaksi tuo purkkikokeilu, joka ei ole ihan ikkunalla, mutta noin metrin päässä samasta ikkunasta kuin missä tämä ylläoleva pussikukka on. Se on pudottanut jonkun alimmista lehdistään pois, MUTTA kasvattanut tilalle uuden! Södeä. Juuria ei vielä ole ilmaantunut, mutta annetaan noille aikaa. Se, että jotain tapahtuu, on upeeta.
Uusi lehti! 
Eli projektille kuuluu sinänsä ihan hyvää. Mitään kärsimättömän ihmisen puuhaa tämä ei ole, mutta tavallaan ihan hauskaa, kun voi unohtaa nuo ja kuukauden päästä voi nähdä muutoksia, vaikkei mikään varsinainen kasvukausi olekaan. Mainittakoon vielä, että mitään lisävaloa en ole käyttänyt ja kastelua siis pariin kertaan sadevedellä. Eli lähinnä sammalelle vettä. 

Mun ihanuus, eli tämän hetken lippulaivani, se kolmivanainen perhonen on jo kukintoaan lopettelemassa ja nyt pohdinnassa olisikin, että pitäisikö se siirtää kukinnan loppumisen jälkeen semihydroon? Entäs tuo keltaraitainen? En tahdo menettää enää orkideoja osaamattomalle hoidolle tai maatuvalle kasvualustalle. Noille kahdelle kukkivalle en ole tehnyt muuta kuin about viikon välein heikosti lannoitetulla vedellä upotuskastelu, noin 20min. Tärkeintä on selkeästi se, että kasvupisteeseen ei pääse vettä ja että suojaruukun pohjalle ei myöskään jää seisomaan vettä. Kaarna ei diggaa. 

Varovaisena arvauksena näyttäisi siltä, että tuo kellertävä pukkaa uutta juurta/kukkavanaa tuolta sivusta. Yhtä kappaletta siis. Katsotaan nyt. Muutama juuri tuossa päällä on kyllä kuivahtanut kokonaan ja yksi lehti hieman käppyrällä. Kääk. Vähän huolettaa tuon isoimman kohtalo myös, kun kukkiaan pudottaa. Se on nimittäin ollut kukalle varmaan aika rankka kokemus tuo kolme isoa kukkavanaa. Lehtiä ei ole tullut lisää, eikä myöskään lähtenyt. Juuria en ole uskaltanut ronkkia, mutta se mitä näkyy läpi, näyttäis olevan kuosissa. Kuulostellaan ja katsastellaan siis.