Katselin, että edellinen kirjoitukseni oli neljän vuoden takaa, joten ehkä olisi aika kirjoittaa tännekin jotain. Nyt sain kerrankin aihetta, sillä ihailemani tuolimallista oli tullut selkokieliset ohjeet eräälle blogisivustolle: http://www.hkuirinlahti.net/idealaari/ohjeet.php?kategoria=3&kasityo=43
Tämä linkki on kiertänyt kyllä kaikki tee-se-itse -ryhmät, mutta halusin silti tämän mainita, sillä mitat on suoraan tuolta. Kasausohje on suora kopio Ecofurnin nettisivulta löytyvästä kuvasta. Alkuperäinen tuoli on pienen tutkiskelun tuloksena Amerikkalainen jonkin sortin perinnetuoli, Kentucky Stick Chair. Ja se kuuluisin tehdä kakkosnelosesta sahaamalla. Melko homma, joten valkis rima kuulosti meikäläisen korvaan paljon paremmalta vaihtikselta... 😀
Projekti oli mukava, vaikka täytynee todeta, että ymmärrän käsitöiden korkean hinnan. Kotiverstaan työkalu-, tai lähinnä hiomakonevalikoima oli rajallinen, joten aikaa sai investoida kyllä. Haitanneeko tuo, suurin osa oli kesäloman aikana tehtyä kuitenkin.
No, kaikki lähti siitä, että suunnattiin puutavarakaupoille peräkärryn kanssa. Yritettiin laskea, että paljonko puutavaraa menisi, Jussi sanoi, että ottana 24 kpl näitä 2x45 mm rimoja kyytiin. Selvä. Näin tehtiin. Summa oli jotain viidenkympin luokkaa. Tässä kohtaa kelasin, että kahteen tuoliin menee aika paljon rimoja...
Kotiin päästyäni olin kirjoittanut tarvittavien kappaleiden pituudet ja kappalemäärät pahville, jota käytin tukkimiehenkirjanpitotyyliin. Merkkasin kaikki tarvittavat ja rimoja menikin vain viisi. 🤔 tein tuplatsekkauksen ja olin oikeassa. Eli me oltiin vahingossa ostettu tarvikkeet melkein 5 tuoliin. Hupsis!
Ei se mitään, tehdään nyt kaksi alkuun. Tein samat mittausmerkinnät toista tuolia varten kopioimalla rimojen mittamerkinnät. Suosittelen aloittamaan pisimmistä kappaleista ja aika siirtymään lyhyempiin kappaleisiin. Montaakaan hukkasenttiä ei jäänyt, mikä toki ilahdutti. Pikkusuositus, että kannattaa kappaleisiin merkata lyijykynällä niiden pituudet. Helpottaa huomattavasti monessakin eri vaiheessa.
Tämän jälkeen sahasin kappaleet pöytäsirkkelillä ja aloitin hiomisen. Hiominen olikin melko homma, mutta se kannatti tehdä kunnolla. Viritettiin, jopa hiomakone pöytään ylöalaisin kiinni helpottamaan hiontaa... 😂
Seuraavaksi porasin reiät. Tein ensimmäiseen tuoliin pienen mittavirheen, sillä epähuomiossa katsoin yhden mitan alkavan päästä, vaikka mitta olikin reikien välinen mitta. Tässä siis tuli noin parin sentin moku. Elämä on.
Seuraavaksi trassiöljyllä pari-kolme kerrosta pintaan ja kuivumisaika päälle. Tuolit olivat kasaamista vaille readyt. Aloitin toisesta ja pujottelin naruja ohjetta katsellen. Sain tuolin kasattua ja ylpeänä avasin sitä ensimmäistä koeistumista varten. Ei aukea kokonaan. Mitähittoo? No, J huomasi pienen virheen pujottelussa ja minä toisen. Eikun purkamaan koko tuoli ja niinsanottu UM (Urho-Matti, uusiks män). Paremmalla onnella sain tuolin kasaan ja se näyttää ja tuntuu kyllä siltä, miltä pitääkin.
I did it!
