Chili is hot

Orkideat on kaikki nykyisin sh:ssa ja osa on täällä töissäkin. Menetin kesällä keikit ja jotku sairaalan asukit, mutta se on elämää se. Nyt mulla on ystävänpäivänä saatu perhonen kukassa ja muut kaiketi voi suht ok:sti.

Mutta asiaan: chilit. Nam. Menetin täysin sydämeni niille viime keväänä. Kylvin siemenestä erilaisia lajikkeita ja satoakin hydrossa tuli jonkin verran. Nyt niitä on talvisäilössä keinovalojen alla vaikka kuika. En ole saanut aikaan lisätä valaistusta, mutta josko se tästä. 

Yksi sadonkorjuuerä.

Mata Frade ja taustalla perhonen.

Ehkä tämä blogi keskittyykin siis chileihin jatkossa, jos vaan jaksan kirjoitella. Seuraavaksi varmaan kylvän enemmän c.baccatumeja sekä kokeilen c.pubecsenseja (Rocotoja). Vähän olen lajikkeita alustavasti katsellut. :) vielä ei kuitenkaan ole aika kaivaa taimilaatikoita esiin. Joulukuun tienoilla sitten! Ehkäpä lisävalaistuskin on siihen mennessä ratkennut ja muutama "ylimääräinen" chilikasvi päätynyt kompostiin. Yksi fire flame on harmikseni taistelemassa hengestään, kun näköjään hieman pääsi mädättämään juuriaan. No, semmoista tämä välistä tuppaa olemaan! Ei voi mitään.

Ystävänpäivä ja uusien re-potting

Eilen oli ystävänpäivä ja päätinpä käydä Plantsussa kurkkaamassa orkideatarjoukset. Abban soidessa (take a chance on me) tartuin tilaisuuteen ja ostin pienikukkaisen upean perhosen ja siihen sopivan tyylikkään valkoisen (hieman korkeamallisemman) suojaruukun. Vein samanlaisen kombon siskoni äidille yllärinä tuliaiseksi ja kovasti ilahtui. Jopa 6v siskokin tiesi, että kyseessä on orkidea. <3

Kun mun ihanin mies tuli kotiin, oli sillä mulle ehkä paras ystävänpäiväkukka tuliaisena: orkidea! (Phale) <3 ei oo totta! Vähänkö on muuten upea! Isokukkainen ja -lehtinen, kaksivanainen, valkopohjaiset kukat tummanvioleteilla laikuilla! Aivan törkyhieno. Tusen tack älskling! <3 Johan tuli sydämiä. No, eikai se niiku haittaa... 

No, asiaan. Koska uusien kukkien juuriston kuntoa ei täydellisesti näe, päätin ottaa kukat purkeistaan ja vähän shokittaa niitä. Istutuskaarna oli kyllä melkoisen tiivistä ja paikoitellen maatunutta, joten oli oikein paikallaan uudelleenpurkittaa ne. Jaisomman komeuden juurelta löytyi tämä mysteerinen turveruukku, joista kaikki varoittelevat! Eli siis juuriston mädättäjä ja orkidean tappaja. Murr! No, eikun poistoon vaan ja uutta ja isorakeista kaarnaa tilalle. Otin molemmista ruukuista kyllä isoimmat ja käyttökelpoisimmat kaarnat myös käyttöön. Toivotaan, että näillä mennään pitkälle.

Tässä vielä kuvia istutusprojektista.

Turveruukku palasina turpeineen.

Isompi kauneus ämpärissä istutukseen menossa.

Pienempi oli kastelun tarpeessa, joten se pääsi leväuute-ravinneliuoskylpyyn heti istutuksen jälkeen.

Molemmat istutettuina ja toivottavasti tyytyväisinä. :)

Kevättä lasilaatikossa?

Heips!

Koska orkideat kasvaa aika hitaasti, on tämän blogin päivittely myös vähän tämmöstä tuurijuopon hommaa. Nyt kuitenkin ajattelin kirjoittaa päivityksen, sillä siihen on aihetta. Ystävänpäivä, kevät tulee (ainakin fiiliksiin) ja lumetkin ehkä mahdollisesti sulavat. Mun orkideasairaala on tainnut saada viestin perille, koska kaikki kolme asukia ovat pukanneet jokainen uuden lehden lehtihangasta! JA: se pinkki surkeimmassa kuosissa oleva on kasvattanut kahta keikiä! Saas nähdä, riittääkö emokasvin voimat saamaan ne riittävän kokoisiksi. Yksi kellertävä orkidea, joka oli semihydrokokeilussa on nyt saanut pari juurentynkää pukattua kitusistaan ja viihtynee hyvin. :D Pieni erävoitto minä vs. talvi, 3-1. Menetin vain yhden orkidean (se oli se, jonka kasvupiste mätäni mun mokasta muovipussituksessa).

Otin kuvia, mutta koska kukkavalot on niin violetit, on nää aika karmeen sävyisiä. Noista kuitenkin näkee aivan hyvin, että kasvit elpyvät! Ei tietenkään pidä nuolaista ennenkuin tipahtaa, ettei yhtäkkiä iske joku ylivalotautipalaminen… Mulla on tuolla sammalpurkki, ihan vaan kosteuden ylläpitämiseksi. Tiedän, että valot on liian lähellä ja lehdet punertavat, mutta koska noi kasvit näköjään jatkaa kasvua, en uskalla niitä lamppuja kauheesti siirrellä. Jos siirtäisin lamppuja, lämpötila laskisi tuolla laatikossa, enkä tiedä oisko sekään hyvästä. Oon muuten lisännyt sumutepulloon leväuutetta hieman ja en tiedä, toimiiko se kaikkien olosuhteiden kanssa yhteen noin hyvin, kun on alkanut kasvua tapahtuun?! Toki kevät tekee tehtävänsä sekin. Keikipastea laitoin myös noille keikeille, josko se saisi noita kasvattamaan juuriaan nopeammin? En uskalla mitään rahkasammalia alkaa viritteleen noille keikeille, kun olen lukenut, että keikit voivat kuolla siihen (= mädäntyy liiasta kosteudesta). Eli nyt vaan annetaan ajan kulua hieman lisää.

Tässä kuvat:

Tässä se kesällä ostettu isoin ja upein perhonen, joka on viettänyt hiljaiseloa sitten kukinnan. Uusi lehti! <3

Ylempänä se yksijuurinen surkimus, jolla kaksi keikiä kukkavanassaan. Alempana semihydrokokeilusta toipuva onnetonjuurinen. Tarkkasilmäiset näkevät pienen vihertävän juurenalun myös (uuden lehden lisäksi). Tällä samaisella alemmalla kukalla on myös tuossa alapuolella uusi juurentulokas, josta en kuvaa saanut.

Tässä se keikillinen puskee uutta lehteä. Vanhat lehdet ovat vähän pehmeitä, liekö toinen ei oikein saa riittävästi kosteutta imettyä yhdellä onnettomalla juurellaan. Kovasti uskon silti tähän yksilöön! <3

Keikit ja alapuolella sammalpurkki kosteutta levittämään. Keikien juurilla keikitahnaa. 

Semi-hydro ja talvi

Huolimatta siirä, että vaihdoin yhdelle keltaiselle phalelle isorakeisemman lecan, ei mun kantti kestänyt sitä siihen jättää. Vaikka kaikki sanovat, että vanhat juuret mätänee ja uudet kasvavat kosteuteen tottuneina yms yms. Oli pakko vaan siirtää sekin juurihoitoon ja sammaleeseen. Koska juuret tällä menetelmällä näköjään kasvavat ja tottuvat kosteaan, saatan tehdä siirron takaisin s/h:n myöhemmin keväällä. Tai kesällä. Tiedä häntä. Tartteisin sitä kunnollista hydrosoraa, jonka pH on valmiiksi stabiloitu ja raekoko isompaa, että ilmakin kiertäis paremmin. 

Mua kiehtoo ajatus sh:sta, mutta mun nykyiset kasvit ei kyllä ole siinä jamassa, että kandeis siirtää. :/ yksi ja ainut tervejuurinen on nyt niin hyvinvoiva (kop-kop-kop), että siihen en kajoa. Toivottavasti en myöhemmin kadu sitäkin, että siirsin sen saamaan lämpöä ja kosteutta ja pois ikkunalta roikkumasta. Meillä on ilma niin kuivaa puulämmityksen takia, että järkeilin sen tykkäävän lämmöstä ja kosteudesta. Ilmastin sen purkkia hieman saksilla, ettei vaan vahingossakaan mätäne juuret. 

Tässä kuva keltaisesta, joka oli sh:ssa vajaa pari kk(?): 

Uusi yritys sammaleeseen

Harmi, että nyt ei rahkista saa mistään ja mun varannot on hyvin minimalistiset. Yritän saada nuo vähät kasvamaan, jotta saisin tällekin hieman edes. Ens talveksi pakko laittaa rypälerasiaan sammalkasvattamo :P

Kuvapostaus

Päätinpä sörkkiä potilaita jälleen. Halusin ottaa kuvat siitä yhdestä juurenpätkästä. Tässä ennen ja trimmauksen jälkeen: 

Yritin poistaa maatuneet osat, jotta kasvi ei mätänisi enempää. Kaadoin ylimääräiset vedet pois sammaleelta ja sammaleen kuntokin on vähintään kyseenalainen. :/ katsotaan, mitä käy kosteammassa, valoisammassa ja lämpöisemmässä ilmastossa. Olin suorastaan yllättynyt, miten upeasti tuo yksi juuri on kehittynyt! Pari muutakin potentiaalista kyhmyä tuossa näkyi, joten nyt sormet ja varpaat ristiin!

Otin myös kuvia kokonaisuudesta: 

Hämää jotenkin, sillä tuo vasen nurkka ei ole kyllä mitenkään pimeä. Seuraava kysymysmerkki onkin, että onko tuolla jo liikaa valoa!?! Lämpömittari pitäisi tuonne kyllä laittaa, että vähän näkisi osviittaa. Ulkona oli tänä aamuna -18,5, joten olen enemmän kuin tyytyväinen, että perustin alvaariosairaalan. Ikkunalla olisivat kyllä paleltuneet kostessa sammalessa.

Sairaala goes semi-pro

Jeps, ei ole tää talvi helpointa aikaa orkideoille meidän talossa. Lämpimin huone, jossa tarjolla valoa, on takkahuone. Sen ongelma on taas kuiva ilma. Aaarrggh. Keiki-parka on nyt orkideataivaassa, jatkostaan taistelee rahkasammalessa kasvava toinen noista kesällä ostetuista "Honkkaritapauksista." Ensin se oli pussihoidossa suht pitkään, mutta siirsin sen jossain välissä purkkihoitoon. Ihan kuin se purkkihoito toimis semisti paremmin kuin pussi. Pussin ongelma saattoi olla ikkunan hohkaama viileys yhdistettynä kosteuteen...

Eniwei. Perustin oikein kunnon sjukhusin.

Tuonne on nyt muuttanut loputkin mun perhoset pakkasia pakoon. Tuntui, ettei ikkunoilla roikkuessaan noille tapahtunut mitään. Siinä vaiheessa, kun pussihoitoa oli melkein puoli vuotta yritetty ilman juuria, meni käämit. Jotain on saatava tapahtumaan. Nyt ne oleilevat siis 20-litraisessa pienessä akvaariossa, jossa on kaksi valoa (yksi megamanin kasvilamppu ja yksi energiansäästö). Hiekkaan olen vähän kaatanut vettä, joten lamppujen lämmittäessä hiekkaa, sieltä haihtuu kosteutta. Näinollen ei tarvitse kasveja sumutella ja pelätä kasvupisteen mätänemistä. 

Tuossa lootassa on kokeiluasteella yksi orkideankasvatusmetodi, joka mitä todennäköisimmin kyllä menee puihin, johtuen steriloimattomasta ympäristöstä ja väärästä hoidosta ja ja ja puuttuvista hormooneista ja kemikaaleista. Olen löytänyt orkideapalstojen kuninkuusluokan: orchidboard.comin. Olen uppoutunut sen ketjuihin kymmeniksi tunneiksi lukemaan... Tietoa ja tietoa ja vielä kerran tietoa! Saatanpa joskus oikeasti kokeilla siementen viljelyä. Se on kyllä vuosien päässä edessä. Kteepä myös ajatus orkideakaapista... Sopiva kaappi olisi kyllä jo olemassa, enää pitäisi puhua mies ympäri ja puhua hänet ympäri vielä jeesaamaan lasivitriinin muuttamisessa kasvihuoneeksi. ;) ehkä ensi syksyn heiniä?

Muttajuu, huomaa kyllä että on Tammikuu. Huoh. Tuntuu, ettei kasvit mene yhtään parempaan suuntaan. Sain nimittäin kaivaa tupn semihydron ylös, ihan vain juuritarkastukseen ja AUTS! Mun hydrosora on jotain ruukkusoraa, siis aivan liian pientä raekooltaan. :( mätiä juuria. Greit. No, nyt poimin isoimmat rakeet uuteen purkkiin, pesin ne ja istutin uudestaan. Kukkain asuu mun suljetulla osastollani, katsotaan miten sille käy. Josko selviäisi kevääseen asti, jolloin pitäis olosuhteidenkin helpottaa. <3

Yksi ihan minivalo tunnelin päässä on tuon yhden rahkasammalessa kyyhöttävän ressukan kanssa: pienen pieni vihreä juuren pää pilkottaa kasvin pohjassa! Okei, yksi sen lehdistä on pahasti lerpallaan, liekö tuo kasvi saa riittävästi kosteutta mädillä juurillaan? Oivoi. Apuja kaivattaisiin spesialisteilta! Toisaalta tämä trial and error -menetelmä kyllä opettaa myös aikalailla. Kuitenkin sitä haaveilee kukkivista kukista... Ehkä vielä joskus! Tässä vielä kyseisestä kasvista kuva ylhäältä: 

Maltti on valttia kyllä näiden kanssa. Voi kun tekis koko ajan mieli kurkkia niitä, sumutella ja hoivata. Tosiasiassa ne ei halua mua sinne sörkkimään! :)

Orkideasairaala goes keinovalo

Mun keikiä tekevä orkidea on ihan dead ja melkein onnistuin tappamaan keikin siinä samassa. Yksi ja isoin lehdistä irtosi keikistä. :( katsotaan nyt, josko tuossa rahkasammalessa lähtisi kasvamaan, epäilen kyllä hyvin vahvasti. No, syteen tai saveen: Osramin plant light, foliota ja 5 litran jugurttiämpäristä tuli loistava kasvilamppu heijastimimeen. Katsotaan, mitä tapahtuu, jos tapahtuu. Nostin molemmat sammaltapaukset lampun alle valohoitoon ja ajastimella 12h, elmukelmua vauvalle kosteussuojaksi. Valon korkeutta on onneksi mahdollisuus muutella. Peukut ja varpaat pystyyn! 

Tässä keiki-raasu taistelee hengestään. 

Ihan kuin yksi semihydroon siirretty perhoskukka tykkäisi siitä, sillä se ei ole heittänyt lusikkaa nurkkaan tai mennyt huonompaan kuntoon. Juuria en ole uskaltanut kurkkia, mutta lehtien käpristyminen on vähentynyt. Annoin maltilla kuivahtaakin tuon pohjan lähes kokonaan, kun nyt on talvikausi kuitenkin. 

Melkein jopa sorruin kylvämään chilejä, en kuitenkaan sitä vielä tehnyt. Muutama viikko on kyllä odotettava ja haettava motivaatiota. Ajattelin myös rakentaa pieneen kokolasiakvaariooni kansivalon kahdesta kierrätyslankusta. Katsotaan, millainen väkerrys saadaan aikaan! Minulla on kyllä onneksi yksi potentiaalinen paikka kotona, jonne kylvöt saan piiloon... ;)

Ai miten niin kevättä rinnassa? Kun ei kerta talvea tullutkaan, niin miksei?