Sivut

torstai 16. tammikuuta 2014

Semi-hydro ja talvi

Huolimatta siirä, että vaihdoin yhdelle keltaiselle phalelle isorakeisemman lecan, ei mun kantti kestänyt sitä siihen jättää. Vaikka kaikki sanovat, että vanhat juuret mätänee ja uudet kasvavat kosteuteen tottuneina yms yms. Oli pakko vaan siirtää sekin juurihoitoon ja sammaleeseen. Koska juuret tällä menetelmällä näköjään kasvavat ja tottuvat kosteaan, saatan tehdä siirron takaisin s/h:n myöhemmin keväällä. Tai kesällä. Tiedä häntä. Tartteisin sitä kunnollista hydrosoraa, jonka pH on valmiiksi stabiloitu ja raekoko isompaa, että ilmakin kiertäis paremmin. 

Mua kiehtoo ajatus sh:sta, mutta mun nykyiset kasvit ei kyllä ole siinä jamassa, että kandeis siirtää. :/ yksi ja ainut tervejuurinen on nyt niin hyvinvoiva (kop-kop-kop), että siihen en kajoa. Toivottavasti en myöhemmin kadu sitäkin, että siirsin sen saamaan lämpöä ja kosteutta ja pois ikkunalta roikkumasta. Meillä on ilma niin kuivaa puulämmityksen takia, että järkeilin sen tykkäävän lämmöstä ja kosteudesta. Ilmastin sen purkkia hieman saksilla, ettei vaan vahingossakaan mätäne juuret. 

Tässä kuva keltaisesta, joka oli sh:ssa vajaa pari kk(?): 
Uusi yritys sammaleeseen

Harmi, että nyt ei rahkista saa mistään ja mun varannot on hyvin minimalistiset. Yritän saada nuo vähät kasvamaan, jotta saisin tällekin hieman edes. Ens talveksi pakko laittaa rypälerasiaan sammalkasvattamo :P


tiistai 14. tammikuuta 2014

Kuvapostaus

Päätinpä sörkkiä potilaita jälleen. Halusin ottaa kuvat siitä yhdestä juurenpätkästä. Tässä ennen ja trimmauksen jälkeen: 
Yritin poistaa maatuneet osat, jotta kasvi ei mätänisi enempää. Kaadoin ylimääräiset vedet pois sammaleelta ja sammaleen kuntokin on vähintään kyseenalainen. :/ katsotaan, mitä käy kosteammassa, valoisammassa ja lämpöisemmässä ilmastossa. Olin suorastaan yllättynyt, miten upeasti tuo yksi juuri on kehittynyt! Pari muutakin potentiaalista kyhmyä tuossa näkyi, joten nyt sormet ja varpaat ristiin!

Otin myös kuvia kokonaisuudesta: 
Hämää jotenkin, sillä tuo vasen nurkka ei ole kyllä mitenkään pimeä. Seuraava kysymysmerkki onkin, että onko tuolla jo liikaa valoa!?! Lämpömittari pitäisi tuonne kyllä laittaa, että vähän näkisi osviittaa. Ulkona oli tänä aamuna -18,5, joten olen enemmän kuin tyytyväinen, että perustin alvaariosairaalan. Ikkunalla olisivat kyllä paleltuneet kostessa sammalessa.


maanantai 13. tammikuuta 2014

Sairaala goes semi-pro

Jeps, ei ole tää talvi helpointa aikaa orkideoille meidän talossa. Lämpimin huone, jossa tarjolla valoa, on takkahuone. Sen ongelma on taas kuiva ilma. Aaarrggh. Keiki-parka on nyt orkideataivaassa, jatkostaan taistelee rahkasammalessa kasvava toinen noista kesällä ostetuista "Honkkaritapauksista." Ensin se oli pussihoidossa suht pitkään, mutta siirsin sen jossain välissä purkkihoitoon. Ihan kuin se purkkihoito toimis semisti paremmin kuin pussi. Pussin ongelma saattoi olla ikkunan hohkaama viileys yhdistettynä kosteuteen...

Eniwei. Perustin oikein kunnon sjukhusin.
Tuonne on nyt muuttanut loputkin mun perhoset pakkasia pakoon. Tuntui, ettei ikkunoilla roikkuessaan noille tapahtunut mitään. Siinä vaiheessa, kun pussihoitoa oli melkein puoli vuotta yritetty ilman juuria, meni käämit. Jotain on saatava tapahtumaan. Nyt ne oleilevat siis 20-litraisessa pienessä akvaariossa, jossa on kaksi valoa (yksi megamanin kasvilamppu ja yksi energiansäästö). Hiekkaan olen vähän kaatanut vettä, joten lamppujen lämmittäessä hiekkaa, sieltä haihtuu kosteutta. Näinollen ei tarvitse kasveja sumutella ja pelätä kasvupisteen mätänemistä. 

Tuossa lootassa on kokeiluasteella yksi orkideankasvatusmetodi, joka mitä todennäköisimmin kyllä menee puihin, johtuen steriloimattomasta ympäristöstä ja väärästä hoidosta ja ja ja puuttuvista hormooneista ja kemikaaleista. Olen löytänyt orkideapalstojen kuninkuusluokan: orchidboard.comin. Olen uppoutunut sen ketjuihin kymmeniksi tunneiksi lukemaan... Tietoa ja tietoa ja vielä kerran tietoa! Saatanpa joskus oikeasti kokeilla siementen viljelyä. Se on kyllä vuosien päässä edessä. Kteepä myös ajatus orkideakaapista... Sopiva kaappi olisi kyllä jo olemassa, enää pitäisi puhua mies ympäri ja puhua hänet ympäri vielä jeesaamaan lasivitriinin muuttamisessa kasvihuoneeksi. ;) ehkä ensi syksyn heiniä?

Muttajuu, huomaa kyllä että on Tammikuu. Huoh. Tuntuu, ettei kasvit mene yhtään parempaan suuntaan. Sain nimittäin kaivaa tupn semihydron ylös, ihan vain juuritarkastukseen ja AUTS! Mun hydrosora on jotain ruukkusoraa, siis aivan liian pientä raekooltaan. :( mätiä juuria. Greit. No, nyt poimin isoimmat rakeet uuteen purkkiin, pesin ne ja istutin uudestaan. Kukkain asuu mun suljetulla osastollani, katsotaan miten sille käy. Josko selviäisi kevääseen asti, jolloin pitäis olosuhteidenkin helpottaa. <3

Yksi ihan minivalo tunnelin päässä on tuon yhden rahkasammalessa kyyhöttävän ressukan kanssa: pienen pieni vihreä juuren pää pilkottaa kasvin pohjassa! Okei, yksi sen lehdistä on pahasti lerpallaan, liekö tuo kasvi saa riittävästi kosteutta mädillä juurillaan? Oivoi. Apuja kaivattaisiin spesialisteilta! Toisaalta tämä trial and error -menetelmä kyllä opettaa myös aikalailla. Kuitenkin sitä haaveilee kukkivista kukista... Ehkä vielä joskus! Tässä vielä kyseisestä kasvista kuva ylhäältä: 

Maltti on valttia kyllä näiden kanssa. Voi kun tekis koko ajan mieli kurkkia niitä, sumutella ja hoivata. Tosiasiassa ne ei halua mua sinne sörkkimään! :)

tiistai 7. tammikuuta 2014

Orkideasairaala goes keinovalo

Mun keikiä tekevä orkidea on ihan dead ja melkein onnistuin tappamaan keikin siinä samassa. Yksi ja isoin lehdistä irtosi keikistä. :( katsotaan nyt, josko tuossa rahkasammalessa lähtisi kasvamaan, epäilen kyllä hyvin vahvasti. No, syteen tai saveen: Osramin plant light, foliota ja 5 litran jugurttiämpäristä tuli loistava kasvilamppu heijastimimeen. Katsotaan, mitä tapahtuu, jos tapahtuu. Nostin molemmat sammaltapaukset lampun alle valohoitoon ja ajastimella 12h, elmukelmua vauvalle kosteussuojaksi. Valon korkeutta on onneksi mahdollisuus muutella. Peukut ja varpaat pystyyn! 
Tässä keiki-raasu taistelee hengestään. 

Ihan kuin yksi semihydroon siirretty perhoskukka tykkäisi siitä, sillä se ei ole heittänyt lusikkaa nurkkaan tai mennyt huonompaan kuntoon. Juuria en ole uskaltanut kurkkia, mutta lehtien käpristyminen on vähentynyt. Annoin maltilla kuivahtaakin tuon pohjan lähes kokonaan, kun nyt on talvikausi kuitenkin. 

Melkein jopa sorruin kylvämään chilejä, en kuitenkaan sitä vielä tehnyt. Muutama viikko on kyllä odotettava ja haettava motivaatiota. Ajattelin myös rakentaa pieneen kokolasiakvaariooni kansivalon kahdesta kierrätyslankusta. Katsotaan, millainen väkerrys saadaan aikaan! Minulla on kyllä onneksi yksi potentiaalinen paikka kotona, jonne kylvöt saan piiloon... ;)

Ai miten niin kevättä rinnassa? Kun ei kerta talvea tullutkaan, niin miksei?